Luottamuksen voi menettää vain kerran

Testaus todellisissa olosuhteissa, riippumaton tyyppihyväksyntä ja valvonta ja huomattavasti tehostettu markkinavalvonta.

Siinä joitakin parlamentin tänään hyväksymistä johtopäätöksistä ns. ”Volkswagen-gatena” alkaneesta autojen päästömanipulaatiotapauksesta.

EU-tasolla on jo päätetty, että uusien autojen testauksen täytyy vuodesta 2018 alkaen perustua todellisia ajo-olosuhteita vastaaviin testeihin (ns. real-drive testing). Autoteollisuus lobbaa voimakkaasti viivyttämisen puolesta mutta toivon että EU pysyy lujana. Päätöksentekijöiden on pidettävä päänsä kylmänä siitä huolimatta, että Saksan autoteollisuuden etuja varmistamassa on Brysselissä varsinainen lobbariarmeija, jonka vuosibudjetti on 10 miljoonan euron luokkaa.

Koko tapauksesta on jäänyt todella paha maku suuhun. Viime viikonloppuna Financial Times kirjoitti EU:n komission saaneen vihiä systemaattisista päästöhuijauksista jo vuonna 2013, mutta jättäneen asian täysin huomiotta. Transport&Environment -järjestön raportti kertoo myös, että testituloksissa esiintyvä harha on paljon typpipäästötestejä laajempi ilmiö.

Sekä autoteollisuuden että markkinoita valvovien viranomaistahojen maine on nyt pahan kerran mustattu. Raportin mukaan uusien autojen polttoaineen kulutus on keskimäärin jopa 40 % ilmoitettua suurempaa, mikä heijastuu suoraan myös autojen hiilidioksidipäästöjen määrään.

Euroopassa tehtyjen tutkimusten mukaan tästä aiheutuu keskivertoautoilijalle (keskieurooppalaisilla polttoaineen hinnoilla) vuosittain 450 euron lisäkustannukset. Valtioilta jää hiilidioksidiperustaisia liikenteen haittaveroja saamatta ja lisäksi koko autoalan markkina vääristyy kun kuluttajille annettu informaatio osoittautuu epäluotettavaksi.

Suurimmat häviäjät koko farssissa ovat ihmiset ja ilmasto, sillä liikenteen päästöillä on haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen sekä ilmastonmuutosta voimistava vaikutus. Tämä härski huijaus pakottaa nyt päätöksentekijät uudelleenarvioimaan mitä liikennesektorilla tulee tehdä liikenteen päästöjen hillitsemiseksi.

Tähän saakka on uskottu sinisilmäisesti teknologian ratkaisevan päästöongelmat, ilman ikäviä poliittisia ratkaisuja.

Nyt on ryhdyttävä ikäväksi.

On ilmeistä, että henkilöautojen päästöjen vähentäminen teknologian keinoin ei olekaan niin helppoa tai halpaa kun on tähän saakka uskottu, vaan tavoitteisiin on päästy vain kepulikonsteilla.

Kun lähdetään kirimään takamatkalta kohti tavoitteita, ei luvassa ole helppoja ratkaisuja.

Ensi keväänä keskustelu liikenteen päästöistä taas vilkastuu, kun jäsenmaiden ns. taakanjakopäätös on ajankohtainen. Syksyn tapahtumien perusteella odotan keskustelulta tiukkoja äänenpainoja.

Jaa: