Miksi pakko ja kiire?

Metsähallitus on meidän yhteistä omaisuuttamme, samalla tavalla kuin meidän metsämme ja järvemmekin ovat yhteistä omaisuutta.

Se, mitä uuden metsähallituslain piti tehdä, oli selkeyttää ja yksinkertaistaa tämän omaisuuden hallintojärjestelmää.

Viimeistään eilisen talousvaliokunnan lausunnon jälkeen voi todeta, että eipä ole alkuperäisestä aikomuksesta paljon jäljellä.

”Valiokunta pitää tärkeänä, ettei hyvin toimivia rakenteita turhaan lähdetä muuttamaan”, kuuluu talousvaliokunnan kanta. Näin olisikin fiksua, miksi muuttaa toimivaa konetta?

Ideologinen yhtiöittämispakko jääkin nyt talousvaliokunnan lausunnon ainoaksi vaateeksi.

EU:n kilpailukomissaari vastasi kuitenkin jo joulukuussa kirjalliseen kysymykseeni, että EU ei vaadi Suomen Metsähallitukselta mitään erityistä yhtiömuotoa tai organisaatiorakennetta.

Suomen mallioppilasajattelu on eduskunnassa hengissä ja voi hyvin. Nyt vedotaan käyttöoikeussopimusdirektiiviin, joka on vasta tulossa voimaan. Talousvaliokuntakin toteaa, ettei uuden sääntelyn soveltamiskäytäntöä ole vielä muodostunut, eikä tässä vaiheessa voida varmuudella arvioida, sovelletaanko direktiiviä edes hallituksen esityksen tarkoittamaan yksinoikeuteen harjoittaa metsätaloutta tai oman omaisuuden myymiseen.

Silti pidetään kiinni siitä, että pakko on yhtiöittää, ja kiireesti. Miksi?

Koska tämä EU:sta tuleva pakko ja kiire näyttää olevan nykyhallituksen pakkomielle, kysyin asiasta komissiolta vielä uudestaan. Jos komissaari Vestagerin vastaus jätti edelleen joitain epäselvyyksiä, toivon uuden, kiireellisenä käsiteltävän kysymyksen selkeyttävän asiaa. Olen nyt siis toivonut komissiolta laajempaa kokonaisarviointia tilanteesta Suomen hallituksen jatkaessa yhtiöittämisaikeita.

Lue lisää

Antibioottiresistenssi kuriin

Pitkän väännön ja tämän päiväisen äänestyksen jälkeen saimme ympäristövaliokunnassa vihdoin eläinlääkeasetukseen keskittyvän mietinnön eteenpäin jatkoneuvotteluihin.

Kun puhutaan eläinlääkinnästä, puhutaan väistämättä antibiooteista (vaikka nyt käsittelyssä oleva säätely koskee kyllä myös mm. eläinlääkintätuotteiden saatavuutta, hallinnollisia kysymyksiä sekä kilpailu- ja innovaatiokysymyksiä).

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa eläintautien hoitoon käytettäviä antibiootteja saa vain eläinlääkärin määräyksestä, ja kiitos pitkien varoaikojen ja tiukan kontrollin, suomalainen liha tai maito ei pullistele antibioottijäämiä.

Muualla Euroopassa antibiootteja käytetään huolettomammin, sekä lääkintään että eläinten rehuissa. Jos kuitenkin haluamme säilyttää antibioottihoitojen tehon (ihmisille tai eläimille) on antibioottien käyttöä saatava vähennettyä (sekä ihmisillä että eläinten hoidossa ja rehuissa).

Lue lisää

Konkreettisten toimien aika

Eduskunnan istuntokauden avauksestakin saatiin aikaan mielensäpahoittajien vuosikokous. Olisinpa ehkä itsekin mieleni pahoittanut, ellen sattuisi vuosien takaa tuntemaan presidenttimme Sauli Niinistön ajattelua.

Tasavaltamme presidentillä on oma juridinen lähestymistapansa asioihin. Joskus se on turhankin konstailematon ja suora, kuten puhe eduskunnassa osoitti. Hän ei kursaile ja kuorruta, vaan sanoo kuten ajattelee. Ja totuus on siitä ikävä, että se kopsahtaa meihin. Osuu otsaluuhun ikävästi ja jää takaraivoon kiertelemään.

Sen sijaan, että jäisimme märehtimään, josko presidenttimme nyt juristina olisi kehottanut välttämään lakien noudattamista (mitä hän nyt ei tehnyt, jos puheen kuunteli tarkkaan), voisimme nyt yhdessä miettiä, miten parhaiten hoidamme käsillä olevaa tilannetta. Maailmaa kohdanneen haasteen kokoluokka on uusi, joten toden totta olemassa oleva lainsäädäntö ja sovitut sitoumukset eivät vain arjessa toimi. Ei kannata ampua viestintuojaa, vaikka viestistä jäikin lämpö puuttumaan.

Puhe oli herättävä ja siksi se varmaan oli tarkoitettukin, sillä se sai minut pohtimaan mitkä ovat ne ratkaisut, joilla saamme apua heille kenelle apu kuuluu. Ja miten voimme oikeasti auttaa ihmisiä myös kotimaissaan, kun kaikki eivät Suomeenkaan asti voi tulla? Miten puutumme järjestäytyneen rikollisuuden toimintaan ja mittavaan rahaliikenteeseen ihmissalakuljetuksen ympärillä? Miten pidämme kiinni sopimuksista ja kansainvälisistä sitoumuksista, jos olemme pian ainoita, jotka näin tekevät?

On surullista katsoa, kuinka kotimaa käpertyy käpertymistään ja kaikki keskittävät voimavaransa toisten sanojen raatelemiseen konkreettisten ratkaisujen huutaessa tekijöitään. Meidän on kyettävä löytämään inhimillisiä, järkeviä ratkaisuja.

Meitä tarvitaan kaivamaan maailmasta riittävä rahoitus pakolaisleireille, meitä tarvitaan lopettamaan silmitön asekauppa, meitä tarvitaan lopettamaan entisaikojen malliin rehottava kaupallinen ja taloudellinen riisto. Meitä tarvitaan rauhansovittelijoina kriisialueilla, meitä tarvitaan taistelemaan kaksin käsin ihmiskaupan ja salakuljetuksen kasvavaa bisnestä vastaan, meitä tarvitaan luomaan turvallinen ja toimiva järjestelmä pakolaisvirtojen ohjaamiseen, jotta he saavat apua, jotka apua todella tarvitsevat.

Meitä tarvitaan myös tekemään yhdessä toimia muiden Euroopan unionin jäsenmaiden kanssa, jotta yhteisesti sovitut asiat oikeasti toteutetaan. Tyhjän puhumista on tehty jo riittävästi.

Puhdas ilma on prioriteetti

Huomenna äänestykseen tuleva RDE-vastalause, eli autojen todellisia päästöjä käsittelevä äänestys, tulee varmasti jakamaan parlamenttia.

Kyse on dieselautojen typen oksidien päästöistä. Tällä hetkellä asetus määrittelee päästörajan 80 mg kilometrille. Komissio esittää, että koska on käynyt ilmi että autojen testaus on ollut epäluotettavaa, me löyhentäisimme dieselautojen typen oksidien päästörajoja.

Eli kun tiukkoja rajoja ei ole noudatettu, annettaisiin lisää löysää. Kun parlamentti keskusteli asiasta tammikuussa, komissaari Bienkowska selitti, että koska dieselautot ylittävät tällä hetkellä päästörajoitukset 4-5-kertaisesti, ehdottaa komissio sääntelyyn merkittäviä muutoksia ja ”uniikkia ja sopivaa” ratkaisua.

Lue lisää