Miksi pakko ja kiire?

Metsähallitus on meidän yhteistä omaisuuttamme, samalla tavalla kuin meidän metsämme ja järvemmekin ovat yhteistä omaisuutta.

Se, mitä uuden metsähallituslain piti tehdä, oli selkeyttää ja yksinkertaistaa tämän omaisuuden hallintojärjestelmää.

Viimeistään eilisen talousvaliokunnan lausunnon jälkeen voi todeta, että eipä ole alkuperäisestä aikomuksesta paljon jäljellä.

”Valiokunta pitää tärkeänä, ettei hyvin toimivia rakenteita turhaan lähdetä muuttamaan”, kuuluu talousvaliokunnan kanta. Näin olisikin fiksua, miksi muuttaa toimivaa konetta?

Ideologinen yhtiöittämispakko jääkin nyt talousvaliokunnan lausunnon ainoaksi vaateeksi.

EU:n kilpailukomissaari vastasi kuitenkin jo joulukuussa kirjalliseen kysymykseeni, että EU ei vaadi Suomen Metsähallitukselta mitään erityistä yhtiömuotoa tai organisaatiorakennetta.

Suomen mallioppilasajattelu on eduskunnassa hengissä ja voi hyvin. Nyt vedotaan käyttöoikeussopimusdirektiiviin, joka on vasta tulossa voimaan. Talousvaliokuntakin toteaa, ettei uuden sääntelyn soveltamiskäytäntöä ole vielä muodostunut, eikä tässä vaiheessa voida varmuudella arvioida, sovelletaanko direktiiviä edes hallituksen esityksen tarkoittamaan yksinoikeuteen harjoittaa metsätaloutta tai oman omaisuuden myymiseen.

Silti pidetään kiinni siitä, että pakko on yhtiöittää, ja kiireesti. Miksi?

Koska tämä EU:sta tuleva pakko ja kiire näyttää olevan nykyhallituksen pakkomielle, kysyin asiasta komissiolta vielä uudestaan. Jos komissaari Vestagerin vastaus jätti edelleen joitain epäselvyyksiä, toivon uuden, kiireellisenä käsiteltävän kysymyksen selkeyttävän asiaa. Olen nyt siis toivonut komissiolta laajempaa kokonaisarviointia tilanteesta Suomen hallituksen jatkaessa yhtiöittämisaikeita.

Kysyin seuraavaa: Tunnistaako komissio, että EU-säädöstö joltain osin velvoittaisi muuttamaan Suomen Metsähallituksen organisaation nimenomaan yhtiömuodossa toimivaksi?

Ovatko muut EU-maat, esimerkiksi Itävalta, jossa valtion metsien omistus on organisoitu samankaltaisesti kuin Suomessa, muuttamassa kansallista lainsäädäntöään Euroopan komission vaatimuksesta siihen suuntaan, että valtion hallinnoimassa metsätaloustoiminnassa ainoastaan yhtiömuoto olisi mahdollinen?

Onko Metsähallituksen nykyinen organisointitapa komission näkemyksen mukaan ristiriidassa esimerkiksi julkisia hankintoja koskevan direktiivin kanssa?

Komission vastaus ei todennäköisesti ehdi tulla, ennen kuin Suomen eduskunta nuijii metsähallituslaista päätöksen. Maa- ja metsätalousvaliokunta sanoo viimeisen sanan asiassa todennäköisesti jo ensi viikolla.

Itse näen, että metsähallituslaissa on kyse yksinkertaisesti ideologiasta. EU:ta käytetään keppihevosena julkisen sektorin heikentämiseksi ja Suomi haluaa aivan turhaan olla mallioppilas, joka tekee etunenässä jopa sellaiset vaatimukset, joita EU ei vielä edellytä, ja mieluusti vielä tiukemmin kuin mitä mahdollisesti tullaan vaatimaan.

Hankintalaki on tästä hyvä esimerkki: meillä on paljon tiukemmat kilpailutuseurorajat, kuin mitä direktiivissä sanotaan. Muissa maissa esimerkiksi vammaisten palvelut on jätetty suosiolla kokonaan hankintojen ulkopuolelle, mutta meillä Suomessa kilpailutetaan ankarasti.

Suomen valtion liikelaitoksena toimiva Metsähallitus hallinnoi kolmasosaa Suomen metsistä, yhteensä 12,6 miljoonaa hehtaaria. Kyseessä on merkittävä kansallisomaisuus, josta liikelaitosmallilla on kyetty huolehtimaan hyvin ja tasapuolisesti. Markkinoilla nykyistä mallia ei ole arvosteltu, eikä sen ole arvioitu vääristävän kilpailuasetelmia tai -neutraliteettia. Metsähallituksen metsätalousliiketoiminnalla ei ole yhtään omaa kalustoa, eikä se omin konein kilpaile vapailla markkinoilla. Metsähallituksen metsätalousliiketoiminta ei hakkaa puita, vaan sen tehtävä on maankäytön ja metsätalouden toimenpiteiden suunnittelu, puunmyynnin järjestäminen, puunkorjuun ohjaaminen ja työn toteutuksen kilpailutus valtion mailla.

Kaikki metsänhoitotyöt kilpailutetaan jo nyt lukuun ottamatta 400 oman metsurin tekemää työtä. Omien metsurien pitäminen ei ole kuitenkaan mikään kilpailuetu, vaan perustuu sosiaalisen vastuun työllistämiseen.

Mikä tässä siis on ongelma?

Nykyisen organisaation vahvuus on nimenomaan luonnonvarojen kokonaisuuden monitavoitteinen hallinta. Valtion metsien hoito ja käyttö on erityistehtävä, jota on vaikea irrottaa maiden hallinnasta omaan yhtiöönsä ilman suuria ongelmia. Avoin tiedonsaanti, toiminnan läpinäkyvyys ja julkinen hallinta ovat aivan olennaisia argumentteja, kun kyse on kansallisomaisuuden hallinnasta.

Miksi siis rikkoa toimiva kone?

Jaa: