Ihmiset eivät ole kauppatavaraa

Turkki vie ja EU vikisee. Muuhun päätelmään ei maanantain EU–Turkki -huippukokouksen lopputulemasta voi tulla.

Tilanne on toki haastava: Turkissa on tällä hetkellä maailman suurin pakolaisväestö, joka on avainasemassa pakolaiskriisin ratkaisun suhteen. Hajanainen EU ei pysty päätöksiin yhtenäisestä maahanmuuttopolitiikasta ja pakolaiskriisi on myös muuttanut poliittisia asetelmia EU:n jäsenmaissa.

Turkki käyttää tilannetta hyväkseen koska se pystyy säätelemään Eurooppaan tulevien pakolaisvirtojen suuruutta.

Maa tarjoaa tällä hetkellä suojan lähes kolmelle miljoonalle pakolaiselle, ja suurin osa miljoonasta Eurooppaan viime vuonna tulleesta turvapaikanhakijasta kulki Turkin kautta. Samaan aikaan ihmisoikeus- ja lehdistönvapaustilanne Turkissa on erittäin huolestuttava, ja Turkin käyttäytyminen on räikeässä ristiriidassa Euroopan unionin perusarvojen kuten vapauden ja demokratian kanssa.

Turkin epädemokraattisesta kehityksestä huolimatta EU tyytyy heristelemään sormea, vaikka Erdoğan kahmii valtaa itselleen vuosi vuodelta enemmän. Äärioikeisto on vahvistanut asemaansa monissa Euroopan maissa ja valtaapitävät vaikenevat Turkin arvostelusta, koska he pelkäävät oman asemansa heikentyvän Erdoğanin niin halutessa.

Turkin neuvotteluasema näkyi hyvin Brysselin huippukokouksessa.

Turkki pystyi sanelemaan jäsenmaille, mitä kaikkea kivaa se haluaisi unionilta. Lehmänkauppaa käytiin muun muassa viisumivapauden myöntämisestä Turkin kansalaisille ja EU-jäsenyysneuvotteluiden nopeuttamisesta maan osalta, mutta myös ihmisistä: huippukokouksessa käsitelty ”yksi sisään, yksi ulos” -lähestymistapa ehdottaa, että jokaista Kreikan saarille sääntöjen vastaisesti Turkista tullutta ihmistä kohti yksi Turkissa oleva rekisteröity pakolainen saisi paikan EU:sta.

Lisäksi on puhuttu taloudellisesta lisätuesta Turkille, ”pakolaisista huolehtimista varten”, jo aiemmin luvatun 3 miljardin euron lisäksi. Ehdotuksista päätetään virallisesti 17.–18.3. olevassa EU-huippukokouksessa.

Eli 6 miljardia Turkille. Millähän silmällä naapurimme Venäjä katsoo tätä kaupankäyntiä? Vaatimuksia voi olla odotettavissa siltäkin suunnalta.

Alustavaa sopimusta pidettiin EU:ssa ”läpimurtona”. Lopputulema on enemmänkin surullinen. Me olemme valmiita satsaamaan EU:na 6 miljardia euroa Turkille, mutta emme halua laittaa itseämme likoon hoitaaksemme ongelmaa Syyriassa, korjata pakolaisleirien rahoitustilannetta lähtöalueilla, sijoittaa kiintiöpakolaisia yhteisin sopimuksin, lopettaa asekauppaa tai tehdä loppua ihmisten salakuljettamisen miljardibisneksestä.

Vaikenemalla Turkin ihmisoikeusloukkauksista ja myötäilemällä Erdoğania Euroopan unioni murentaa omaa, demokratiaan valettua arvopohjaansa. Ilman sitä EU:sta ei jää paljoakaan jäljelle.

Pakolaiskriisi on paljastanut EU:n todellisen arvopohjan. Rahaa löytyy vaikka tuuleen puhallettavaksi, kunhan ongelman hoitaa joku muu kuin me itse.

Jaa: