Vammaisten asumispalveluissa rikotaan perusoikeuksia

Asia on sanottava niinkuin se on: Suomessa vammaisten asumisen järjestämisessä on paljon korjattavaa.

Uuden hankintalain valmistelun yhteydessä on nostettu esiin yhtenä selkeänä epäkohtana vammaisten yksilöllisten sosiaalipalvelujen, kuten asumisen ja avustamisen, järjenvastainen kilpailutus.

Esimerkiksi Tampereella ja Oulussa on palveluita kilpailutettu kuulematta asianosaisia, vetoamalla hankintalakiin ja sen taustalla olevaan direktiiviin. Haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille on aiheutunut turhaa kärsimystä palveluntarjoajan vaihtuessa. Muutaman vuoden välein toteutettava tarjouskilpailu ei vammaisten erityispalveluissa ole tarkoituksenmukaista.

Suomen kehitysvammaisten säätiö on vedonnut asiassa Euroopan parlamentin vetoomusvaliokuntaan, perustellen että Unionin hankintadirektiivi ja sen kansallisen sovelluksen toimeenpano aiheuttaa vammaisuuteen perustuvaa syrjintää. Vetoomusvaliokunta ei aikonut ottanut asiaa käsittelyyn, sillä komissio perusteli vastineessaan – aivan oikein – että ongelma ei ole hankintadirektiivissä vaan siinä tavassa, jolla Suomi ja suomalaiset viranomaiset sitä soveltavat.

Vastuuta ei voi kuitenkaan vierittää pelkästään suomalaisille. EU-direktiivin perusteella harjoitetaan syrjintää EU:n jäsenmaassa. Vammaisten ihmisoikeuksia poljetaan Suomessa tavalla, joka rikkoo EU:n perusoikeuskirjan 10 ja 12 artiklan mukaisia oikeuksia. Hankintamenettelyt pitäisi järjestää ja saattaa loppuun aina kunnioittaen täysimääräisesti edunsaajien perusoikeuksia (tässä tapauksessa vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 2 periaatteita ja erityisesti 19 artiklaa, jossa tunnustetaan kaikkien vammaisten henkilöiden yhdenvertainen oikeus elää yhteisössä, jossa heillä on muiden kanssa yhdenvertaiset valinnanmahdollisuudet).

On komission vastuulla valvoa, että jäsenvaltiot ja kansalliset viranomaiset eivät sovella EU-direktiivejä perusoikeuksien vastaisesti.

Onnistuin perustelemaan asian käsittelyn jatkamisen vetoomusvaliokunnalle, joten tämä taistelu ei vielä ole ohi.

Toivon todella, että kotimaassa epäkohta korjataan kun hankintalakia uudistetaan. Direktiivi antaa siihen kyllä mahdollisuuden.

Komission vetoomusvaliokunnalle antama vastaus alleviivaakin sitä, miten Suomessa ei ole vain haluttu käyttää sitä joustonvaraa mikä lainsäädännössä olisi mahdollista.

Suomessa kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kansallisen hankintalain piirissä, vaikka EU:n laki ei sitä edellytä. Suomi on myös saattanut EU:n julkisia hankintoja koskevat direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä siten, että kynnysarvon ylittäviä sopimuksia koskevia sääntöjä sovelletaan myös vähempiarvoisiin sopimuksiin, vaikka tätä ei vaadita EU:n lainsäädännössä.
Kansallisia viranomaisia ei direktiivissä vaadita ulkoistamaan niiden palvelujen tarjontaa, jotka ne haluavat järjestää muutoin tai tarjota itse.

EU:n lainsäädännössä ei myöskään säädetä sopimusten tekemisestä yksinomaan alimman hinnan perusteella. Hankintaviranomaisten tehtävänä on valita sopimuksen tekoperusteet ja eri perusteiden painotus.

Edunsaajien kuulemista ei myöskään ole kielletty, eikä kansallisia erityismenettelyjä tämäntyyppisissä hankintasopimuksissa.

Eli summa summarum: Suomen viranomaiset eivät ole rikkoneet EU:n julkisia hankintoja koskevaa lainsäädäntöä, mutta toisinkin voisi toimia. Miksi ihmeessä me haluaisimme Suomessa soveltaa tätä direktiiviä mahdollisimman huonosti?

Jaa: