Merjasta Vasemmistoliiton presidenttiehdokas

Europarlamentaarikko Merja Kyllönen on nimetty tänään 18.3. Vasemmistoliiton presidenttiehdokkaaksi vuoden 2018 presidentinvaaleihin.

Merjan kampanjapäällikkö tulevissa vaaleissa on Minttu Sillanpää,  info@merja2018.fi, p. 044-3482312.

Mukaan kampanjaan voi ilmoittautua osoitteessa www.merja2018.fi

Tässä Merjan puhe puoluevaltuustossa:

Hyvät ystävät, toverit –

Viime viikolla lehteä lukiessani pysähdyin näiden sanojen äärelle: ”Rauha ei ole vain sitä, että ei ole sotaa. Rauhaa on vaalittava ja sen eteen on ponnisteltava.”

Sodan, vihan ja epäluottamuksen lietsojia tässä ajassa ja maailmassa riittää, mutta rauhan rakentajista on pulaa. Viisas mies on aikoinaan sanonut, että paha tarvitsee voittoonsa vain sen, etteivät hyvät ihmiset tee mitään.

Rauhanajatus on elänyt viime vuodet muiden asioiden varjossa, mutta uutiset varsinkin maailmalta ovat herätelleet ihmisiä jälleen asian äärelle. On selvää, että jatkuvassa muutoksessa ihmiset tarvitsevat myös toivoa, ja sitä on nimenomaan niissä yhteiskunnissa, joissa halutaan säilyttää maailman rauha ja inhimillisyys toisia ihmisiä kohtaan.

Rauhan kulttuuri on sitä, että meillä kaikilla on edes hiukan tietoa ja ymmärrystä toistemme kulttuuriperinnöstä, uskomuksista ja tavoista. Se tietämys edesauttaa niin yhteisten arvojen ja tavoitteiden tunnistamista kuin toistemme erilaisuuksien arvostamista ja ymmärtämistä.

Sotilasliittojen ja sotilaallisen varustelun lisäämisen sijasta tarvitsemme nyt kipeästi rauhan liittoa ja rauhan varustelua. Toistemme kohtaamista ystävinä, ei vihollisina tai muukalaisina. Lapsen uteliaisuutta, halua ottaa selvää, halua hyväksyä – ja tulla hyväksytyksi.

Tarvitsemme ymmärrystä ilmiöistä ja ihmisistä niiden takana, ymmärrystä menneisyydestä ja näkymää tulevasta. Halua oppia, myös virheistämme. Ja oppia olemaan leimaamatta kaikkia, toisten tekemien virheiden tai rikosten takia.

Kun tunnistamme toisistamme sen, missä olemme erilaisia ja arvostelun sijaan kunnioitamme sitä, se avaa oven yhtäläisyyksien löytämiselle, mikä puolestaan kehittää molemminpuolista suvaitsevaisuutta. Jotta oppisimme olemaan avoimen uteliaita ja antamaan reilulla tavalla mahdollisuuden kaikille ihmisille, meitä täytyy edelleen kouluttaa siihen. Se meiltä on tänä päivänä unohtunut.

Tai sitten meillä on näiden asioiden opettamisessa paljon parannettavaa, sillä viimeistään kuluneiden vuosien pakolaiskriisin alkaessa kävi selväksi, että koulutuksessamme on myös länsimaissa rauhan, suvaitsevaisuuden, ihmisoikeuksien, demokratian ja kansainvälisen yhteisymmärryksen kokoinen aukko.
Miten näin on päässyt käymään, mehän ylpeilimme vuosikymmeniä länsimaisella edistyksellisyydellä, historian tuntemuksella, rauhalla ja yksilön vapaalla tahdolla?

Pahoin pelkään, että tämä ylpeydenaihe on romutettu samalla kun olemme romuttaneet yhdenvertaisen oikeuden koulutukseen ja sivistykseen, luodessamme yhteiskunnan, jossa juostaan markkinatalouden kilpajuoksua, kohti jatkuvaa ja pohjatonta menestystä. Luodessamme maailmaan olosuhteet, joissa ihminen hukkaa omanarvontuntonsa ei ole helppoa antaa arvoa muille.

Ystävät, miksi haluan puhua teille rauhasta tänään?

Yhteiskunnan arvopohjaan on kasvanut korjausvelka, jota ei paikata rahalla vaan rakkaudella. Rauha ei ole vain sitä, että diplomatialla ja taitavasti neuvotelluilla kompromisseilla estetään sotia. Rauha on jotakin, mitä tehdään tässä ja nyt, osoittamalla ystävyyttä, hyväksymällä joukkoon ja jakamalla omasta. Meidän aikuisten on palattava opettelemaan sitä, mitä lapset jo päiväkodissa harjoittelevat.
Arvoperustan rappeuma on edennyt yhteiskunnissamme, kuin hiljalleen etenevä kuolemaan johtava sairaus. Europarlamenttikauteni ensimmäisinä vuosina sain todistaa Brittien brexit-äänestykseen huipentunutta populismin nousua. Keskustelussa sijaa ovat saaneet keinotekoisilla sutkautuksilla mielipiteitään höystävä äärioikeisto ja erittäin aggressiivisin äänenpainoin esiintyvät ääri-nationalistit.

On myönnettävä, että on hankalaa keskustella järkiperustein sellaisen ihmisen kanssa, jonka mielipiteitä ohjaa epäluuloisuus, pelko ja suoranainen tietämättömyys, ja joka toistelee perusteluitaan sitä suuremmalla äänellä, mitä ohuemmaksi tietämys paljastuu.

Ystävät, toverit, Myös Euroopan unionin syvin tarkoitus, joka on tähän saakka ollut rauha, sen rakentaminen ja säilyttäminen, on unohtunut. Se eurooppalaisten valtioiden liitto, jonka me tänä päivänä tunnemme Euroopan Unionina, perustettiin sotien jälkeen kuoleman, kärsimyksen ja valtavan tuhoamisvimman jäljiltä säilyneille Euroopan raunioille, sillä ajatuksella, että ei koskaan enää sotaa. Kuitenkin tänä päivänä puhutaan enemmän puolustusunionin rakentamisesta kuin rauhasta ja ihmisten sosiaalisesta Euroopasta. Euroopan puolustusunioni tai sotilasliitto Nato eivät ratkaise eriarvoisuudesta kumpuavia ongelmia.

Olen viime aikoina puhunut usein sellaisten perusasioiden kuten ruoan, veden, lämmön ja energian tarpeesta tai merkityksestä. Koska ne meillä ovat itsestäänselvyyksiä, ei niille oikein osata antaa arvoa.

Näiden asioiden painoarvo on kuitenkin tunnustettava. Viime vuosina Euroopassakin nähty sotatoimien aikaansaama pakolaiskriisi on vasta pientä alkusoittoa sille hädälle ja turvattomuudelle, joka eteläisen pallonpuoliskon maita uhkaa ilmastokatastrofin edetessä. Sitä vastuuta ei edes Juha Sipilän hallitus voi ulkoistaa. Ihmisen virhe on ihmisen korjattavissa ja ihmisen synnyttämä katastrofi on ihmisen korjattavissa, mutta jos emme ymmärrä planeettaamme, meillä on käsissämme todellinen kriisi, ilmastokatastrofi, joka helposti karkaa käsistämme ja on hallitsemattomissa aiheuttaen lumipalloefektin joka suuntaan.

Hyvät ystävät, toverit.

Joka neljäs sekunti ihminen kuolee nälkään maailmassa, joka on rikkaampi kuin koskaan. Yhtäällä on nälkäongelma, toisaalla ruokajäteongelma. Kaikki asiat eivät todellakaan ole kunnossa?

Olemme ajankirjan taitteessa jossa on pysähdyttävä miettimään haluammeko todella edelleen menestyä ahneudella ja alistamalla muita? Ihmislajin syvimpään olemukseen on istutettu ahneus, joka on taannut lajimme menestyksen. Vallalla oleva markkinauskoinen elämänmeno mahdollistaa ahneuden globaalin hegemonian ja hyväksyttävyyden. Siellä sitä mennään ja ahne lätkii ahnetta olalle ja tekee ”fist-pumpeja”.

Minun ajattelussani ahneuden vastakohta ei ole epäahneus tai epäitsekkyys vaan ihmisyys. Ihmisyyteen ei kuulu ”mulle”-ajatteluun perustuva veronkierto tai yhteiskunnan peruskiveä nakertava harmaa talous. Siihen ei kuulu se, että heille annetaan avokäsin tai pyydetään vapaaehtoisiin talkoisiin, joilla on jo enemmän kuin ehtii itse kuluttaa ja heiltä otetaan, joille jokainen menetetty euro merkitsee päivittäisistä aterioista, asumisesta ja lääkkeistä tinkimistä.

Lähtökohtaisesti veromenetykset EU-tasolla esim. veroparatiiseihin ja harmaaseen talouteen ovat sellaista miljardiluokkaa, ettei yhtäkään hyvinvointipalvelua tai koulutusjärjestelmää tarvitsisi sillä perusteella purkaa, ettei rahaa ole. Sitä on, mutta yksissä taskuissa ja syvällä.

Ahneus on lisääntymässä kaiken aikaa ja sen maksumiehinä toimivat tavalliset veronmaksajat, kun raharikkaat eivät enää veroja halua maksaa ja heillä riittää juristeja etsimään porsaanreikiä kiertää verotusta kaikin keinoin. Veropakolaisuus on niin Euroopan, kuin Suomenkin kasvava ongelma, mutta näiden pakolaisten toiminnasta ei huutelua kuulu – edes ärhäkkä äärioikeisto ei näiden todellisten siipeilijöiden kimppuun hyökkää vaan sulkee silmät, kuten oikealla on tapana.
Hädänalaisia kohtaan sen sijaan hyökätään ja heitä kielletään etsimästä oman elämänsä paratiisia, mutta veroparatiisijermujen paratiiseista ei olla huolissaan suureen ääneen. Sen sijaan, että nostetaan todelliset ongelmat pöydälle, isketään helpoimpaan kohtaan ja laitetaan köyhä toista köyhää vastaan.

Epätasa-arvoisuus ja osattomuus luovat kasvualustan hajaannukselle, jota järjestäytynyt rikollisuus ja terroristijärjestöt käyttävät häikäilemättä hyväkseen. Tämä on jo hyvin nähtävissä monissa Euroopan maissa. Me itse toimillamme ajamme entistä useamman ihmisen heidän syliinsä.

Tämän päivän turvallisuus, turvallinen maailma ja turvallinen Suomi, rakentuu tasa-arvosta. Terroristitekoja vastaan taistellaan Euroopassa ja muualla läntisessä maailmassa parhaiten poistamalla syrjintää, pienentämällä tuloeroja, mahdollistamalla ihmisten koulutus ja varmistamalla yleisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen. Hyvinvointivaltioita ei kannata ajaa alas, eikä koulutusjärjestelmiä heikentää ja epätasa-arvoistaa, tai puolueettoman median toimintaelementtejä hämmentää.

Ystävät, toverit,

kiitos tuestanne ja luottamuksestanne. Meillä kaikilla on tänä keväänä edessä vielä paljon työtä – kuntavaaleissa, Euroopan parlamentissa, jokaisella omalla tahollaan. Varsinaista presidentinvaalikampanjaa lähdemme yhdessä tekemään syksyllä, Suomen kesässä vetreytynein voimin.

Tästä päivästä alkaa kuitenkin yhteinen matka paremman Suomen ja suomalaisuuden rakentamiseksi. Se ei ole matka vallanhimoon, eikä se ole yhden ihmisen matka. Toivon, että tuleva vuosi on meille kaikille yhdessä tekemisen, rauhan ja rakkauden kampanja, joka ei ole hetken huumaa, vaan korjaa yhteiskunnan peruskiveä pysyvästi. Opettaa meitä puoluekannasta, asuinpaikasta tai sivistyksen tasosta riippumasta keskustelemaan, välittämään, rakastamaan ja olemaan ihmisinä toisillemme.

Tämä aika on sellainen, että kaikkien rauhaa rakastavien, tasa-arvoa haluavien, ihmisyyteen ja solidaarisuuteen uskovien on puhallettava yhteen hiileen rohkeasti, epäröimättä.
Ollaan yhdessä se hiili, joka sytyttää ne vieressä olevatkin kekäleet roihuun ihmisyyden ja rauhan puolesta toverit, aina.

Jaa: