Sananen Venäjästä ja pakotteista

Kansainvälisen oikeuden rikkomista Ukrainassa ja Krimillä ei voi hyväksyä. On täysin selvää, ettei pakotteista voida luopua ennen kuin Minskin sopimus on pantu täytäntöön. Tätä linjaa olen edustanut Euroopan parlamentissa ja tätä linjaa haluan myös Suomen presidentin edustavan.

Niin Ukrainassa kuin vaikkapa Syyriassakin osapuolet perustelevat tekojaan jonkun toisen väärillä teoilla. Suomen ei pidä esittää tuomaria tai valita puolia suurvaltakonflikteissa, vaan vaatia jokaiselta valtiota johdonmukaisesti kansainvälisen oikeuden kunnioittamista.

Ovien totaalinen sulkeminen Venäjän suuntaan ei edistä asioita, kuten jokainen, joka joskus on toiminut Venäjän hallinnon kanssa yhteistyössä ministerinä tai muuten, tietää. Ei, vaikka niin toivoisimme. Jos olemme johdonmukaisia, meillä on uskottavuutta keskustella tilanteen korjaamisesta. Kukaan tuskin haluaa jäädyttää konfliktia lopullisesti, tai kärjistää tilannetta laajentuvaan sotimiseen.

Surullisinta Ukrainan ja Krimin tilanteessa on se, että yli 10 000 ihmistä on kuollut (suurin osa siviilejä) ja kuolleita tulee lisää lähes joka viikko erilaisissa iskuissa ja pommituksissa, jotka säännöllisen epäsäännöllisinä jatkuvat alueella. Alueen ihmisten näkökulmasta on uskallettava keskustella myös pakotteista siitä näkökulmasta, kuinka ne ovat edesauttaneet tilanteen ratkaisussa.

Vievätkö ne tosiasiallisesti lähemmäksi ratkaisua vai asetettiinko ne voimaan siksi, että haluttiin osoittaa nopeasti vahva mielipide? Lopulta oltiin kuitenkin yllättyneitä, kun Putin ei reagoinut siten, kuten EU olisi halunnut. On myös uskallettava kysyä, onko Putin päinvastoin kyennyt käyttämään tilannetta hyväkseen Venäjällä siten, että sen varjolla kotimaista oppositiota on kuritettu todella tehokkaasti ja esimerkiksi kansalaisjärjestöjen toimintaa tehty laittomaksi sillä perusteella, että ne saavat ulkomaista rahoitusta? Tällä tavoin on saatu hiljennettyä tai kokonaan lopetettua monia eri järjestöjä ja yhdistyksiä.

Kuinka paljon pakotepolitiikasta lopulta on ollut hyötyä Ukrainan kriisin ratkaisussa? Pakotteet eivät näytä lopettavan ihmisten tappamista, eikä kenelläkään tunnu olevan avaimia tilanteen avaamiseksi. Onko enää puolueetonta tahoa, joka kykenisi tilannetta sovittelemaan, vai katsellaanko pakotteiden raosta, kun ihmisten tappaminen jatkuu? Vai olisiko sittenkin fiksua käyttää pakotekeskustelua tienä päästä eteenpäin Minskin sopimuksen voimaansaattamiseksi ja tilanteen konkreettiseksi rauhoittamiseksi?

Niin Euroopalla kuin koko maailmalla on ratkaistavana moninaisia, monimutkaisia ongelmia, kuten työttömyys, eriarvoisuus, ilmastonmuutos, globaali nälänhätä ja köyhyys. Kiihtyvä vastakkainasettelu tai asevarustelu eivät näiden kriisien ratkaisua edistä, vaan jokainen maa tarvitaan mukaan rauhaa edistävään ongelmien ratkaisuun.

Jaa: