Jakamistalous – palveluiden nyhtökaura?

Julkaistu Kalevassa 27.6.2017

Pitkiä käytäviä, vielä pidempiä kokouksia ja arkista lainsäädäntötyötä: nämä ovat Euroopan parlamentin arkipäivien peruskauraa. Peruskauran lisäksi parlamentissa pääsee välillä myös nyhtökauran äärelle: uusien, innovatiivisten ilmiöiden pariin.

Kulunut kevät on ollut parlamentissa hyvin mielenkiintoinen. Olen päässyt tekemään konkreettisesti hommia sellaisten laajojen ja neitseellisten aiheiden parissa kuin robotiikka ja jakamistalous. Molemmat ovat ilmiöitä, jotka muuttavat laajasti yhteiskuntajärjestystä, työelämää ja tuotantotapoja ja aiheuttavat siten meille lainsäätäjille monenlaista päänvaivaa.

Jakamistaloudesta valmisteltiin liikenne- ja matkailuvaliokunnassa mietintö johdollani. Globaalisti suurimmat jakamistalouden sovellukset ovat nimenomaan matkailun ja liikenteen aloilla: kännykkäsovelluksella on helppo varata lomamatkalle katto pään päälle tai kyyti lentoasemalle.

Jakamistalouden – jota myös yhteistoimintataloudeksi kutsutaan – vaikutukset työmarkkinoille herättävät paljon kysymyksiä ja yhteiskunnan ja poliittisten päättäjien onkin oltava nyt valppaina. Jakamistalou­den esiinmarssi ajoittuu nyt hetkeen, jolloin työelämä ja -markkinat ovat ylipäänsä muuttumassa. Työelämän yleistynyt epävarmuus ja silppuuntuminen aiheuttavat oikeutettua huolta. Itse lähden siitä että pelisääntöjen on oltava kaikille samat: mahdollistavat mutta reilut.

Markkinamurroksen keskellä sekä alan vanhat että uudet toimijat ovat vaatineet sääntelykehyksen ajanmukaistamista. Perinteiset toimijat tarkoittavat usein markkinoille tulon entistä tarkempaa sääntelyä ja uudemmat laajempaa liberalisointia.

Mielestäni kaikille alan toimijoille on luotava tasapuoliset toimintaedellytykset, ja samalla meidän päättäjien olisi pystyttävä edistämään innovaatioita sekä edesautettava yleisten tavoitteiden toteutumista. Esimerkiksi liikennepolitiikassa on koko ajan pidettävä mielessä liikenteen vähähiilistäminen, saavutettavuus ja kohtuuhintaisten palveluiden turvaaminen.

En usko, että jakamis- ja yhteistoimintataloutta voi säädellä erillisenä ilmiönä, vaan koko alalle – oli se sitten liikenne tai matkailu – tarvitaan yleisesti ajanmukaista sääntelyä.

Käyttäjän kannalta uudet sovellut ovat näppäriä: ne helpottavat kielimuuria, tuovat turvallisuutta ja helppokäyttöisyyttä maksutapahtumaan ja ylipäänsä tarjoavat uusia kohtuuhintaisia palveluvaihtoehtoja.

Palvelujen tarjoajille ne tuovat uusia ansainta- ja työllisyysmahdollisuuksia. Mahdollisuuksia avautuu myös sellaisille, joiden on tähän saakka ollut hankala saada sijaa työmarkkinoilla.

Samaan aikaan mahdollisuuksia avautuu myös vilppiin ja hyväksikäyttöön. Harmaa talous on ihan oikea huoli. Ymmärränkin hyvin, että yhteistoimintatalouden vaikutukset työmarkkinoille herättävät myös paljon kysymyksiä. Yhteiskunnan ja poliittisten päättäjien on oltava nyt valppaina arvioimaan muun muassa sitä, huomioiko sosiaaliturvajärjestelmä uudet työllistymisen muodot riittävällä tavalla.
On itsestäänselvää, että jakamistalous ei saa missään tapauksessa toimia alustana harmaan talouden yleistymiselle.

Lainsäätäjien on huolehdittava siitä, että toimijat asetetaan samalle viivalle yhteiskunnallisten velvoitteiden suhteen.

Verotuksen suhteen yleisperiaatteena tulee olla se, että verot ja muut sosiaaliset velvoitteet maksetaan sinne, missä voitot syntyvät.

Alan kehityksen tukena lainsäätäjät voivat kuitenkin olla. Alustayrityksille ja jakamispalveluiden tarjoajille voidaan tarjota työkaluja. Hyviä esimerkkejä tästä on olemassa, muun muassa Virossa, jolla julkinen sektori ja alan uudet toimijat ovat tehneet tiivistä yhteistyötä sähköisten rajapintojen ja -palvelujen kehittämiseksi.
Uber on julkisessa keskustelussa nostettu jakamistalouden airueeksi liikennesektorilla. Uber on itse asiassa huono esimerkki jakamistaloudesta. Paljon parempiakin esimerkkejä on olemassa.

Puhdasoppista jakamistaloutta parhaillaan ovat pikemmin aidot kyydinjakopalvelut, jossa applikaatio yhdistää samaan suuntaan kulkevat ja matkan kustannukset jaetaan.

Puhdasoppisilla jakamistalouden liiketoimintamalleilla on potentiaalia parantaa liikennejärjestelmien tehokkuutta ja vähentää liikenteen kielteisiä ulkoisvaikutuksia, kuten ruuhkautumista ja päästöjä.

Jotta tämä potentiaali saadaan toteutumaan pitää uusien liikennepalveluiden olla saumattomasti yhtä järjestelmää perinteisen liikennejärjestelmän kanssa. Tavoitteena tulee olla moitteettomasti toimivien aukottomien matkustusketjujen luominen.

Viranomaisten ja alan toimijoiden yhteistyön tarve on ilmeinen, ja myös uudet toimijat on otettava vuoropuheluun ja kehittämistyöhön mukaan.

Merja Kyllönen on europarlamentaarikko (vas.) Suomussalmelta.

 

Jaa: