Ei kuolla vielä

Suomi on ollut Euroopan Unionin jäsen vuodesta -95 ja tänä aikana edunvalvontamme on monessa kohtaa perustunut kuolemiseen.

On eletty läpi turvekriisit ja rikkidirektiivit. Ja aina osa teollisuudesta on käynyt Brysselissä kuolemassa. Jälkikäteen katsottuna elämä on kuitenkin jatkunut ja parhaimmillaan teollisuudelle on koitunut muutoksista enemmän voittoja kuin tappioita.

Jälleen on yhden kuoleman aika. Suomalainen metsäteollisuus kituu LULUCF:n maankäyttövaatimusten kourissa. Kaikki on menetetty ja metsänomistajatkin kuolevat pystyyn. Mitään ei voida tehdä, uusi suunniteltu teollisuus vetää liikkuvat taakse.

Vai noinkohan sittenkään? Oliko komissiolla todellakin tarkoitus kurittaa pientä vaivaista Suomea, sulkea sen ovet ja lukita ikuisiksi ajoiksi meidät metsäreservaatiksi, puskemaan vihreää kultaa?

No, ei ollut.

Lue lisää

Suomi Itämeren rauhanneuvottelijaksi

Olemme tällä hetkellä kansana tienristeyksessä.

Globaali kehitys, jonka juuret ovat menneissä päätöksissä, on sysännyt liikkeelle muutosten aallon, joka saavutti vihdoin myös Suomen. Me elämme keskellä kansainvälisesti ja kansallisesti vaikuttavia muutoksia: ilmastonmuutos, turvallisuustilanteen muutos, väestön kehityksen ja varallisuuden muutos, siirtolaisuus, pakolaisuus.

On ymmärrettävää että tämä aiheuttaa epävarmuutta, ja että epävarmuus tulevaisuudesta purkautuu pelkona ja epäluulona.

Muutoksia yritetään hallita ja niihin halutaan löytää ratkaisuja globaalisti, EU-tasolla ja kansallisesti. Haasteena vain on, että maailma tuntuu ajautuneen poliittisesti pattitilanteeseen, josta ei tunnu löytyvän sellaista ulospääsyä jossa jokainen voi sanoa olevansa voittaja.

Tämä avaa mahdollisuuksia niille, jotka haluavat hyödyntää ihmisten pelkoa omaa asiaansa edistääkseen.

Poliitikot eivät eroa tavallisesta kansalaisesta tässä mielessä mitenkään. Kun tilanne alkaa näyttää päältä päin hallitsemattomalta, on niin kovin helppo antaa pelon ohjata toimintaa ja naamioida se vahvaksi johtajuudeksi.

Lue lisää