Suomi Itämeren rauhanneuvottelijaksi

Olemme tällä hetkellä kansana tienristeyksessä.

Globaali kehitys, jonka juuret ovat menneissä päätöksissä, on sysännyt liikkeelle muutosten aallon, joka saavutti vihdoin myös Suomen. Me elämme keskellä kansainvälisesti ja kansallisesti vaikuttavia muutoksia: ilmastonmuutos, turvallisuustilanteen muutos, väestön kehityksen ja varallisuuden muutos, siirtolaisuus, pakolaisuus.

On ymmärrettävää että tämä aiheuttaa epävarmuutta, ja että epävarmuus tulevaisuudesta purkautuu pelkona ja epäluulona.

Muutoksia yritetään hallita ja niihin halutaan löytää ratkaisuja globaalisti, EU-tasolla ja kansallisesti. Haasteena vain on, että maailma tuntuu ajautuneen poliittisesti pattitilanteeseen, josta ei tunnu löytyvän sellaista ulospääsyä jossa jokainen voi sanoa olevansa voittaja.

Tämä avaa mahdollisuuksia niille, jotka haluavat hyödyntää ihmisten pelkoa omaa asiaansa edistääkseen.

Poliitikot eivät eroa tavallisesta kansalaisesta tässä mielessä mitenkään. Kun tilanne alkaa näyttää päältä päin hallitsemattomalta, on niin kovin helppo antaa pelon ohjata toimintaa ja naamioida se vahvaksi johtajuudeksi.

Konetuliasein varustetut poliisit, turvapaikanhakijoiden auttamisen kriminalisoiminen tai tiedustelulain kiirehtiminen eivät lisää turvallisuutta vaan rakentavat pelon yhteiskuntaa. Euroopassa ja Suomessa tehdään nyt vahvaa vaikuttamistyötä sen eteen, että kansalaiset antaisivat puolustusvoimille vapaat kädet valvoa ketä tahansa meistä ilman, että siihen tarvitsee pyytää lupaa tai valtuutusta.

Jos se olisikin ratkaiseva keino, jolla väkivalta ja terrorismi saataisiin loppumaan, niin mikäpä siinä. Mutta meidän kaikkien on syytä ymmärtää, että tiedustelulakeja tuskin tehdään Viimeinen käyttöpäivä -leimauksella.

– – –

Kun maailmalla kirjoitetaan Suomesta, meitä kehutaan usein siitä, että olemme pärjänneet taitavasti jo 100-vuoden ajan itsenäisinä ja jo sitäkin ennen suurvaltojen puristuksissa. Olemme onnistuneet luovimaan kansainvälisessä politiikassa siten, että suurvaltojen johtajille on pattitilanteessa avautunut mahdollisuuksia ratkaista monta poliittista solmukohtaa ja edistää rauhaa sodan sijaan.

Tämä on vaatinut taitavaa poliittista silmää ja inhimillisen pelon hallintaa. Kun Suomessa järjestettiin vuonna 1975 sinnikkäiden ponnistelujen tuloksena ETYK-kokous, tavoitteena oli varmasti varmistaa oman maan itsenäisyys ja se, että Suomi ei joutuisi jälleen valitsemaan puoltansa sodassa, kun maa ja yhteiskunta on saatu juuri rakennettua uudelleen edellisen sodan jäljiltä. Silloin tuskin aivan ymmärrettiinkään, millainen iso pyörä pyörähti liikkeelle ja miten suuriksi kokouksen vaikutukset lopulta muodostuivat.

Olemme jälleen samankaltaisessa tilanteessa: suurvallat ovat vastakkain toistensa kanssa, maailmalla on useita sotilaallisia konflikteja ja meillä Euroopassa vallitsee sotilaallisesti sävyttynyt poliittinen jännitys. Tilausta olisi kokoukselle, jonka järjestäisi sotilaallisesti liittoutumaton ja vakaaksi tunnettu ja tunnustettu maa.

Mikä sitten voisi olla kokouksen lähtökohta? Joskus on hyvä lähteä rakentamaan rauhaa lähellä. Suomi on itse asiassa maantieteellisesti hyvin keskeisellä paikalla, vaikka me usein tunnemmekin sijaitsevamme pohjolan periferiassa. Sotilaalliset suurvallat ovat lähellä, Venäjä aivan rajan takana ja Yhdysvallat sotilasliitto Naton kautta sen suurimpana vallankäyttäjänä heti Itämeren toisella puolella liittoumaan kuuluvien Baltian maiden sekä pohjoisessa Norjan kautta.

Itämeren voi hyvällä syyllä sanoa symboloivan poliittista ja sotilaallista jännitystä, joka etsii väylää purkautuakseen, oli kyse sitten sotaharjoituksista, ilmatilaloukkauksista, sukellusveneskandaaleista, kaasuputkikiistoista tai vain huolta aiheuttaviksi tarkoitetuista retorisista heitoista. Liian pitkälle mennyt taistelukoneleikkikin voi olla se tulitikku joka sytyttää koko kokon.

Itämeri symboloi monta muutakin asiaa kuin liittoumia, politiikkaa ja puolustusta. Itämeri on kaikkein saastuneimpia merialueita ja sinne valuu koko ajan lisää saasteita, jotka vahingoittavat sen jo ennestään herkkää ekosysteemiä. Itämeri on myös tärkeä kaupan kulkuväylä. Sitä pitkin kuljetetaan tavaraa, elintarvikkeita, energiaa idästä länteen ja päinvastoin. Itämerellä myös tuotetaan energiaa, siitä saadaan ravintoa ja sen ympärillä ja yli tehdään kulttuurivaihtoa.

Itämeri merkitsee niin monia arvoja ja asioita, että ainoa taistelu, joka sen ympärillä kannattaa käydä, on taistelu kokouspöydän ääressä rauhan ja toinen toisensa arvostamisen ja kunnioituksen puolesta.

– – –

Suomi voisi ottaa tässä aloitteen käsiinsä. On aika aloittaa ponnistelut sen eteen, että Suomi olisi jälleen kutsuja huippukokoukselle, jonka tarkoitus olisi olla aito neuvottelufoorumi. Kutsu kokoukseen esitettäisiin Itämeren ympärysvaltioille sekä tarkkailijastatuksella muille sellaisille toimijoille, joilla on tänä päivänä merkitystä Itämeren alueen vakaudelle, kuten mm. EU, Yhdysvallat ja Kiina.

Jokainen osallistuvista Itämeren alueen maista tulisi pöydän ääreen tasavertaisena: yksi maa, yksi ääni – ei veto-oikeuksia.

Jostain on aloitettava. Suomi on Arktisen neuvoston puheenjohtajamaa vielä seuraavat kaksi vuotta ja mielestäni Rauhan Itämeri -kokouksen järjestelyjen aloittaminen ja sen toteutuminen tukisi myös niitä tavoitteita, joita Suomella on puheenjohtajuuskaudellaan.

Pelon ilmapiiristä on päästävä jännitysten purkamisen aikakauteen. Se ei tapahdu itsekseen, on tehtävä aloite.

Jaa: