Onnea YK ja onnea presidentti Halonen!

Vuoden YK:n ystävä -kunniamaininta jaetaan tänään, YK:n päivänä presidentti Tarja Haloselle. Palkintoperusteissa kerrotaan, kuinka presidentti Halonen on koko uransa ajan ollut aktiivinen vaikuttaja YK:ssa, ja kuinka hänen koko uraansa on leimannut pyrkimys tasa-arvoon, oikeudenmukaisuuteen ja heikoimpien suojeluun.

Ottaisipa Suomi Halosesta mallia!

Me olimme ennen aktiivisia YK:ssa ja rauhanturvaamisessa – mihin kansainvälinen poliittinen profiilimme on kadonnut? Rauhansovittelu oli ylpeyden aiheemme – miksi emme nosta sitä vientituotteeksemme aseiden sijaan?

Me jätämme allekirjoittamatta ydinkieltosopimuksen, me olemme kaksinkertaistaneet Suomen aseviennin arvon vuosina 2002–2016. Suomen, ja muiden maiden, asemarkkinoilla Lähi-idän merkitys vain kasvaa ja aseita viedään valtavat määrät maihin, joissa on jo konflikteja tai ainakin konfliktiriski. Epävakaus myy.

EU:sta olemme tekemässä varustelun ja raskaan raudan sotateollisuusunionia. Aseteollisuuden lobbarit ovat osallistuneet EU:n puolustusrahastoa koskevan päätöksenteon joka vaiheeseen ja Suomi vain hoputtaa ripeää toimeenpanoa.

Euroopan Unioni suunnittelee käyttävänsä 40 miljardia euroa uusien aseiden kehittämiseen ja hankkimiseen seuraavien 10 vuoden aikana.

Kuka tämän varustelun kierteen katkaisee?

Presidentti Halonen muistuttaa, että ihmiskunnalla on haasteita edessään: ilmastonmuutosta pitää hillitä, köyhyys pitää poistaa, tasa-arvoa lisätä ja eriarvoisuutta vähentää. Ne kymmenet ja sadat miljardit, joilla nyt varustellaan, ovat kaikki pois tästä työstä.

EU:lla ei ole hajuakaan, miten jännitteitä maiden ja maanosien välillä voisi lähteä purkamaan sen sijaan, että niitä kasvatetaan.

Olisiko YK:lla?

Kuten Tarja Halonen muistuttaa, yksi ihminen tai yksi kansakunta eivät muutoksen tekemiseen riitä.

Katastrofien keskellä – sotilaallisessa konfliktissa tai tulvien ja määnjäristysten keskellä YK tulee kyllä apuun.

YK:n peruskirjan hengen toteuttamiseen tarvitaan myös meitä muita, jo ennen kriisiä.

Jaa: