Blogi

Huolenpitoa kaikille, ei harvoille

Kirjoittanut 8.4.2019 No Comments

On yllättävän helppoa julistaa, että valtio vastatkoon vain tärkeimmistä: puolustuksesta ja sisäisestä turvallisuudesta.

Toivoohan sitä pieni- ja keskituloinenkin, että tilipäivänä palkasta tai eläkkeestä jäisi enemmän käteen. Voisi unohtaa edes hetkeksi osamaksut ja hintavertailun, vaihtaa vähän tuoreemman auton. Sähkölaskuakaan ei aina tarvitsisi odottaa sydän kurkussa.

Harva meistä kuitenkaan haluaisi maksaa itse synnytyksensä, sydänoperaationsa tai aivoinfarktin jälkeisen kuntoutuksensa todelliset kulut. Teitä tai junayhteyksiä ei ylläpidetä ilman yhteistä rahaa ja yhteistä tahtoa, eikä Suomessa voi ostaa koulutustakaan laajemmin omalla rahalla – ainakaan vielä. Koulutusleikkauksista ja päivähoidon kiireestä kärsivät kaikkien lapset.

Kyllä minäkin haluan sisäiseen turvallisuuteen lisää resursseja, mutta rajamies ei hoida vanhuksia eikä pelastustoimi työllistä työttömiä. Poliisi ei myöskään voi pamputtaa kuriin vakuutuslääkäreitä, veronkiertäjäfirmoja, sähkönsiirrolla riistäjiä, kauas karkaavia palveluita tai aktiivimallin tai TE-toimiston tai KELA:n järjettömiä päätöksiä.

Valtio, ja erityisesti hyvinvointivaltio, voi.

Hyvätuloisena voi elää kuplassa, jossa voi valita: parhaat hammaslääkärit, parhaat autot, se paras ravintola, paras työ. Kuplasta katsottuna näyttää, että eiväthän nuo muut edes yritä.

Suomalainen yrittää kyllä, yli voimiensakin. Käy töissä uupuneena, jeesii opiskelemaan lähteneitä lapsia vuokran kanssa. Yrittää hoitaa ikääntyvien sukulaisten asioita omiensa ohessa. Kantaa huolta asuntonsa arvosta, yt-neuvotteluista, ruuan hinnasta, oudoista sääilmiöistä ja homekoulusta.

Eivätkä kaikki ihmiset ole suinkaan työttöminä omasta tahdostaan. Ei ole helppo lähteä työn perässä, jos on perustanut kodin jonnekin, mistä sitä ei saa myytyä, tai jos saa, niin arvo on minimissä ja muualta ei sillä rahalla saa edes koirankoppia.

Vahvat selviävät aina. Viime vuosina vahvat ovat selvinneet erityisen hyvin, koska hyvätuloiset ja todella varakkaat ovat nauttineet veronkevennyksistä. Tuloerot ovat kasvaneet.

Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on perustunut kaikkien pitämiseen kelkassa. Kaikki kantavat kortensa yhteiseen kekoon, jotta heikoimmalla hetkellä jokainen saa apua.

On aika miettiä mitä me olemme hyvinvointivaltiolle tekemässä ja joko eriarvoistumisen kasvulle uskalletaan laittaa piste. Sitäkin voisi pohtia, miksi niin pieni- ja keskituloiset kansalaiset kuin pienet ja keskisuuret yritykset kantavat entistä enemmän verotaakkaa? Missä on valuvika ja minne veroeurot valtion kassan sijasta kulkeutuvat?

 

Teksti on julkaistu Kainuun Sanomissa 5.4.2019.