Uutisia Euroopasta

Jakamistalous – palveluiden nyhtökaura?

Julkaistu Kalevassa 27.6.2017

Pitkiä käytäviä, vielä pidempiä kokouksia ja arkista lainsäädäntötyötä: nämä ovat Euroopan parlamentin arkipäivien peruskauraa. Peruskauran lisäksi parlamentissa pääsee välillä myös nyhtökauran äärelle: uusien, innovatiivisten ilmiöiden pariin.

Kulunut kevät on ollut parlamentissa hyvin mielenkiintoinen. Olen päässyt tekemään konkreettisesti hommia sellaisten laajojen ja neitseellisten aiheiden parissa kuin robotiikka ja jakamistalous. Molemmat ovat ilmiöitä, jotka muuttavat laajasti yhteiskuntajärjestystä, työelämää ja tuotantotapoja ja aiheuttavat siten meille lainsäätäjille monenlaista päänvaivaa.

Jakamistaloudesta valmisteltiin liikenne- ja matkailuvaliokunnassa mietintö johdollani. Globaalisti suurimmat jakamistalouden sovellukset ovat nimenomaan matkailun ja liikenteen aloilla: kännykkäsovelluksella on helppo varata lomamatkalle katto pään päälle tai kyyti lentoasemalle.

Jakamistalouden – jota myös yhteistoimintataloudeksi kutsutaan – vaikutukset työmarkkinoille herättävät paljon kysymyksiä ja yhteiskunnan ja poliittisten päättäjien onkin oltava nyt valppaina. Jakamistalou­den esiinmarssi ajoittuu nyt hetkeen, jolloin työelämä ja -markkinat ovat ylipäänsä muuttumassa. Työelämän yleistynyt epävarmuus ja silppuuntuminen aiheuttavat oikeutettua huolta. Itse lähden siitä että pelisääntöjen on oltava kaikille samat: mahdollistavat mutta reilut.

Markkinamurroksen keskellä sekä alan vanhat että uudet toimijat ovat vaatineet sääntelykehyksen ajanmukaistamista. Perinteiset toimijat tarkoittavat usein markkinoille tulon entistä tarkempaa sääntelyä ja uudemmat laajempaa liberalisointia.

Mielestäni kaikille alan toimijoille on luotava tasapuoliset toimintaedellytykset, ja samalla meidän päättäjien olisi pystyttävä edistämään innovaatioita sekä edesautettava yleisten tavoitteiden toteutumista. Esimerkiksi liikennepolitiikassa on koko ajan pidettävä mielessä liikenteen vähähiilistäminen, saavutettavuus ja kohtuuhintaisten palveluiden turvaaminen.

En usko, että jakamis- ja yhteistoimintataloutta voi säädellä erillisenä ilmiönä, vaan koko alalle – oli se sitten liikenne tai matkailu – tarvitaan yleisesti ajanmukaista sääntelyä.

Käyttäjän kannalta uudet sovellut ovat näppäriä: ne helpottavat kielimuuria, tuovat turvallisuutta ja helppokäyttöisyyttä maksutapahtumaan ja ylipäänsä tarjoavat uusia kohtuuhintaisia palveluvaihtoehtoja.

Palvelujen tarjoajille ne tuovat uusia ansainta- ja työllisyysmahdollisuuksia. Mahdollisuuksia avautuu myös sellaisille, joiden on tähän saakka ollut hankala saada sijaa työmarkkinoilla.

Samaan aikaan mahdollisuuksia avautuu myös vilppiin ja hyväksikäyttöön. Harmaa talous on ihan oikea huoli. Ymmärränkin hyvin, että yhteistoimintatalouden vaikutukset työmarkkinoille herättävät myös paljon kysymyksiä. Yhteiskunnan ja poliittisten päättäjien on oltava nyt valppaina arvioimaan muun muassa sitä, huomioiko sosiaaliturvajärjestelmä uudet työllistymisen muodot riittävällä tavalla.
On itsestäänselvää, että jakamistalous ei saa missään tapauksessa toimia alustana harmaan talouden yleistymiselle.

Lainsäätäjien on huolehdittava siitä, että toimijat asetetaan samalle viivalle yhteiskunnallisten velvoitteiden suhteen.

Verotuksen suhteen yleisperiaatteena tulee olla se, että verot ja muut sosiaaliset velvoitteet maksetaan sinne, missä voitot syntyvät.

Alan kehityksen tukena lainsäätäjät voivat kuitenkin olla. Alustayrityksille ja jakamispalveluiden tarjoajille voidaan tarjota työkaluja. Hyviä esimerkkejä tästä on olemassa, muun muassa Virossa, jolla julkinen sektori ja alan uudet toimijat ovat tehneet tiivistä yhteistyötä sähköisten rajapintojen ja -palvelujen kehittämiseksi.
Uber on julkisessa keskustelussa nostettu jakamistalouden airueeksi liikennesektorilla. Uber on itse asiassa huono esimerkki jakamistaloudesta. Paljon parempiakin esimerkkejä on olemassa.

Puhdasoppista jakamistaloutta parhaillaan ovat pikemmin aidot kyydinjakopalvelut, jossa applikaatio yhdistää samaan suuntaan kulkevat ja matkan kustannukset jaetaan.

Puhdasoppisilla jakamistalouden liiketoimintamalleilla on potentiaalia parantaa liikennejärjestelmien tehokkuutta ja vähentää liikenteen kielteisiä ulkoisvaikutuksia, kuten ruuhkautumista ja päästöjä.

Jotta tämä potentiaali saadaan toteutumaan pitää uusien liikennepalveluiden olla saumattomasti yhtä järjestelmää perinteisen liikennejärjestelmän kanssa. Tavoitteena tulee olla moitteettomasti toimivien aukottomien matkustusketjujen luominen.

Viranomaisten ja alan toimijoiden yhteistyön tarve on ilmeinen, ja myös uudet toimijat on otettava vuoropuheluun ja kehittämistyöhön mukaan.

Merja Kyllönen on europarlamentaarikko (vas.) Suomussalmelta.

 

Viikko 23

  • maanantaina parlamentissa vapaapäivä (helluntaipyhä Belgiassa)
  • keskiviikkona puhe HSY:n ympäristöseminaarissa Helsingissä
  • to-pe ympäristövaliokunta, paneelikeskustelu biotaloudesta, vierailuja Brysselissä

Inhimillisyyttä ja tervettä harkintaa

Komissio julkaisee tänään hartaasti odotetun maantieliikenteen sääntelykokonaisuuden, ns. liikkuvuuspaketin (mobility package).

Sen käsittely parlamentissa sekä neuvottelujen läpivienti neuvoston kanssa tulee olemaan tämän parlamenttikauden loppupuoliskon keskeisin työmaa liikennevaliokunnassa.

Komission paketti sisältää kaikkiaan kuusi lainsäädäntöaloitetta, joista osa on olemassaolevan lainsäädännön päivittämistä, osa taas kokonaan uusia aloitteita. Paketti koskee maantieliikenteen hinnoittelua sekä sisämarkkina- ja sosiaalisia kysymyksiä.

Aloitteissa ehdotetaan yleiseurooppalaisia pelisääntöjä muun muassa sellaisille paljon puhuttaville aiheille kuin liikenteen hinnoittelu ja kabotaasi. Voitte siis kuvitella millaisella mielenkiinnolla pakettia sekä Euroopassa että kotimaassa odotetaan!

Odotettavissa onkin varsinainen liikenteen itä-länsiottelu.

Suhtautuminen tieliikenteen sisämarkkina- ja sosiaalisiin kysymyksiin jakaa Euroopan jäsenmaat ”uudet/vanhat” ja ”itäiset/läntiset” klaaneihin, ja tuleva paketti tulee sisältämään ehdotuksia koskettaen aivan keskeisiä liikenteen työvoiman liikkuvuuden ja markkinoille tulon kysymyksiä, esimerkkeinä lähetettyjen työntekijöiden asema, ajo- ja lepoaikojen sääntely ja kansallisten minimipalkkavaatimusten soveltaminen.

Lue lisää

Tiemaksut tulevat

Euroopassa on käynnistymässä keskustelu esityksestä, joka Suomessa on jo useaan otteeseen kansallisella tasolla tyrmätty. Liikennekomissaari Bulc on tuomassa pöytään esitystä koko Eurooppaa koskevasta tiemaksusta.

Yksityiskohdista ei tiedetä vielä juuri enempää. Tiemaksuesityksellä pyritään vastaamaan ennen kaikkea tarpeeseen vähentää liikenteen hiilidioksidipäästöjä merkittävästi ottamalla käyttöön ”saastuttaja maksaa” -periaate. Ennakkotietojen mukaan komission ehdotus tulee mahdollisesti sisältämään elementtejä, joissa maksu porrastuu ajoneuvon hiilidioksidipäästöjen mukaan.

On hyvä, että hinnoittelua mietitään nimenomaan yleiseurooppalaisella tasolla, jolloin negatiivisia sisämarkkinavaikutuksia ei pääse syntymään. Ilman tämänkaltaisia rohkeita uudistuksia liikenteen päästövähennyksiin ei tulla pääsemään, ei Suomessa eikä EU:ssa.

Suomen osalta on pidettävä huolta siitä, että eurooppalaisessa mallissa pystytään ottamaan huomioon etäisyydet ja muun muassa se, että maaseudulla korvaavia vaihtoehtoja oman auton käytölle ei ole.

Odotan komission esitystä mielenkiinnolla ja olen valmis urakoimaan parlamentin puolella liikennevaliokunnassa, jotta esityksestä saadaan myös meidän olosuhteisiimme sopiva.

Kuurona ja sokkona

Yli 450 järjestöä, 101 oikeustieteen professoria, 3,5 miljoonaa Euroopan kansalaista… mutta vetoomukset kaikuivat kuuroille korville.

EU:n ja Kanadan välistä kauppasopimusta vastaan on kampanjoitu pitkään ja laajapohjaisesti. Päättäjille lähettämässään avoimessa kirjeessä järjestöt esittivät syvän huolensa tänään parlamentin äänestyksessä hyväksytystä sopimuksesta, joka voimaan astuessaan voi heikentää työntekijöiden ja ympäristön suojelua ja tarjota ulkomaisille sijoittajille tehokkaita työkaluja hyökätä yleistä etua ajavaa sääntelyä vastaan.

Kaikki kauppasopimuksen vastustajat on leimattu tämän päivän keskustelussa Le Penin ja Trumpin kumppaneiksi, äärivasemmistolaisiksi tai äärioikeistolaisiksi.

Niinpä niin. Sellaisiahan ne ammattiliitot, viljelijäyhdistykset, ympäristöjärjestöt, ihmisoikeusaktivistit ja valtioiden suvereniteetin puolustajat ovatkin…

Kanadan pääministeri Trudeau näyttää pehmoisella, feministisellä imagollaan sekoittaneen parlamentinkin järjen. Sama mies kävi juuri Trumpin luona hymistelemässä tukensa Keystone XL-öljyhiekkaputkelle, mutta nyt hänen pitäisi muka toimia kauppasopimuksen edistyksellisyyden takuumiehenä?

Vaikka olen feminismistä ja pakolaispolitiikasta Trudeaun kanssa samoilla linjoilla, ei tästä tule kauppoja.

Lue lisää

Mallioppilas ylittää odotukset

Helsingin Sanomat kirjoittaa 12.2., että esittämäni väite Suomesta Euroopan unionin mallioppilaana elää vahvana, mutta väitteen paikkansapitävyyttä on vaikea tarkistaa. Väitettäni on arvioitu tutkimalla Suomea kohtaan käynnistettyjä rikkomusmenettelyjä.

Suomella on vähemmän rikkomusmenettelyjä kuin EU-mailla keskimäärin, mutta väitteeni hyväntahtoisesta hölmöydestä ei perustu vain direktiivien toimeenpanon määrään. Kyse on myös laadusta: kuinka direktiivin liikkumavaraa käytetään kansallisessa lainsäädännössä.

Suomessa on menty usein tiukimman kautta. Esimerkiksi käy vaikkapa hankintalaki: Suomessa kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kansallisen hankintalain piirissä, vaikka EU-lainsäädäntö ei sitä edellytä.

Toinen esimerkki löytyy liikenteen puolelta. Suomessa ennakoitiin neljättä rautatiepakettia kiirehtimällä kilpailun avaamista rautateiden henkilöliikenteessä jo silloin, kun lainsäädäntöä vasta neuvoteltiin. Samaan aikaan useilla jäsenmailla oli vielä edellisetkin rautatiepaketit toimeenpanematta.

En ole esittämässä, että emme lainkaan noudattaisi yhteisesti sovittuja sääntöjä – muistutan vain, että direktiiveissä löytyy yleensä joustonvaraa ja tilaa myös järjen käytölle, jotta löydetään Suomen olosuhteisiin sopivia ratkaisuja. Syyt mallioppilasmentaliteettiin löytyvät yleensä kotimaisista poliittisista intohimoista.

Kompromissi jonka kanssa voi elää

Tänään keskiviikkona Euroopan parlamentti äänestää tämän kauden varmasti kiistellyimmästä ja poliittisesti mielipiteitä eniten jakavasta liikennealan sääntelykokonaisuudesta, nimittäin 4. rautatiepaketin poliittisesta pilarista.

Kyseessä on kokonaisuus, jota Suomessa on ennakoitu jo oman ministerikauteni aikana ja jota tämänhetkinen hallitus on käyttänyt keppihevosena hötkyillessään rautatieliikenteen kilpailun avaamisen kanssa.

Kunnon poliittisen kompromissin tavoin lainsäädäntökokonaisuus on sellainen, jota ei rakasta kukaan: eivät markkinaliberalistit oikealla (”aivan liian maltillinen kokonaisuus, vasemmisto jarruttaa edistystä”) eivätkä toverit vasemmalla (”Ranskan ja Italian perinteiset työpaikat vaarassa!”).

Omasta mielestäni rautatiepaketti on kompromissi, jonka kanssa voi elää – tämän parempaa ei tästä koneistosta tule irtoamaan. Euroopan yhtenäisen rautatiealueen luominen on osa EU:n liikennepoliittista agendaa ja erityisesti matkustajien kannalta kannatettava projekti. Neljäs rautatiepaketti on harjoitus, jolla tämä projekti saatetaan päätökseensä. Olisi taistelua tuulimyllyjä vastaan vastustaa yhtenäisen rautatiealueen luomista.

Neuvottelut poliittisesta pilarista oli pitkät ja kiviset, mutta – ottaen huomioon vallitsevat poliittiset valtasuhteet ja niiden aiheuttamat realiteetit – lopputulos on siedettävä ja riittävän tasapainoinen. Tällä paketilla luodaan alalle selkeä aikataulu ja yhtenäiset pelisäännöt, ja siirtymäajat ovat niin pitkät että kaikki toimijat ennättävät valmistautua tulevaan huolella.

Lue lisää

Yhteinen häpeä

WHO:n maanantaisen raportin mukaan Aleppossa on 270 000 ihmistä jumissa, eikä alueella ole enää toimivia sairaaloita. Pelastajilta on ruumispussit loppu. Ennenaikojaan syntyneitä vauvoja ei voi enää pitää keskoskaapeissa, koska ei ole sairaaloita.

Järjetöntä tuhoa, kaikkien pelisääntöjen rikkomista humanitääristen kohteiden tuhoamisella.

Kyllähän tässä iskee epätoivo. Ymmärrän hyvin ihmisten kysymykset, onko Suomi tai Eurooppa tehnyt tarpeeksi konfliktin katkaisemiseksi ja rauhan luomiseksi. Näitä ihmisiä on autettava.

Niin kotimaamme kuin EU on tuominnut sotilaalliset toimet ja varsinkin niiden tarkoituksellisen kohdentamisen siviileihin ja siviilikohteisiin, kuten sairaaloihin.

Mutta tuomitseminen ei riitä.

Kaikki mahdollisuudet ja kanavat on käytettävä, jotta saamme konfliktin osapuolet sitoutumaan koko maata koskevaan tulitaukoon ja varmistamaan humanitaarisen avun saaminen perille. Eri maiden hallitusten tasolla on tehty toimia, mutta myös Venäjän kansalaiset pitäisi saada vetoamaan omiin päättäjiinsä silmittömän tuhoamisen lopettamiseksi.

Lue lisää

Vammaisten asumispalveluissa rikotaan perusoikeuksia

Asia on sanottava niinkuin se on: Suomessa vammaisten asumisen järjestämisessä on paljon korjattavaa.

Uuden hankintalain valmistelun yhteydessä on nostettu esiin yhtenä selkeänä epäkohtana vammaisten yksilöllisten sosiaalipalvelujen, kuten asumisen ja avustamisen, järjenvastainen kilpailutus.

Esimerkiksi Tampereella ja Oulussa on palveluita kilpailutettu kuulematta asianosaisia, vetoamalla hankintalakiin ja sen taustalla olevaan direktiiviin. Haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille on aiheutunut turhaa kärsimystä palveluntarjoajan vaihtuessa. Muutaman vuoden välein toteutettava tarjouskilpailu ei vammaisten erityispalveluissa ole tarkoituksenmukaista.

Suomen kehitysvammaisten säätiö on vedonnut asiassa Euroopan parlamentin vetoomusvaliokuntaan, perustellen että Unionin hankintadirektiivi ja sen kansallisen sovelluksen toimeenpano aiheuttaa vammaisuuteen perustuvaa syrjintää. Vetoomusvaliokunta ei aikonut ottanut asiaa käsittelyyn, sillä komissio perusteli vastineessaan – aivan oikein – että ongelma ei ole hankintadirektiivissä vaan siinä tavassa, jolla Suomi ja suomalaiset viranomaiset sitä soveltavat.

Vastuuta ei voi kuitenkaan vierittää pelkästään suomalaisille. EU-direktiivin perusteella harjoitetaan syrjintää EU:n jäsenmaassa. Vammaisten ihmisoikeuksia poljetaan Suomessa tavalla, joka rikkoo EU:n perusoikeuskirjan 10 ja 12 artiklan mukaisia oikeuksia. Hankintamenettelyt pitäisi järjestää ja saattaa loppuun aina kunnioittaen täysimääräisesti edunsaajien perusoikeuksia (tässä tapauksessa vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 2 periaatteita ja erityisesti 19 artiklaa, jossa tunnustetaan kaikkien vammaisten henkilöiden yhdenvertainen oikeus elää yhteisössä, jossa heillä on muiden kanssa yhdenvertaiset valinnanmahdollisuudet).

On komission vastuulla valvoa, että jäsenvaltiot ja kansalliset viranomaiset eivät sovella EU-direktiivejä perusoikeuksien vastaisesti.

Onnistuin perustelemaan asian käsittelyn jatkamisen vetoomusvaliokunnalle, joten tämä taistelu ei vielä ole ohi.

Lue lisää

Terrierinä talviolosuhteita selittämässä

Aina silloin tällöin Brysselissä törmää lainsäädäntöön, joka kertakaikkiaan ei sovellu Suomen olosuhteisiin.

Nyt tällainen yksityiskohta on ilmennyt tavaraliikenteen melun vähentämiseen tähtäävässä asiakirjassa.

Kyseessä on rautateiden tavaraliikenteen melun vähentämistä koskeva komission yksiköiden valmisteluasiakirja – ei ihme, että asia ei ole juuri Suomessa saanut huomiota.

Asiakirjassa esitetään komposiittimateriaalista valmistettujen jarruanturoiden pakollista käyttöönottoa koko Euroopassa, koska se on kustannustehokkain tapa vähentää rautatieliikenteen melua.

Yhteentoimivuuden periaate edellyttää, että vaatimuksia sovelletaan kaikkien jäsenvaltioiden rautateillä.

Suomen kannalta esitys on paitsi typerä, myös vaarallinen.

Lue lisää